Muinaisen Oulujokisuun rantatörmällä sijaitseva kivikautinen asuinpaikka sekä pyynti- ym. kuoppia. Paikka sijaitsee noin 300-400 m Utasen kivikautisen asuinpaikan pohjoispuolella, 45-80 m jokivartta seuraavasta maantiestä itään, muinaisen rantatörmän reunassa.
Tarkastuksessa 2011 havaittiin kivikautiseen asuinpaikkaan viittaavia löytöjä, kvartseja sekä palaneita luunpaloja pienen yläpuoliselta suoalueelta laskevan puron pohjoispuolella, vanhan hiekkakuopan reunassa, josta hiekkaa on otettu hieman myös viime vuosina. Muita pintahavaintokohtia alueella ei ollut, eikä alueelle tehty koepistoja, joten asuinpaikan laajuuden arvio on mahdollinen vain tarkemmalla tutkimuksella.
Löytökohdasta noin 10 m pohjoiseen on törmän päällisen reunassa kuoppa, jossa kasvaa iso kuusi. Myös hiekkakuopan itäprofiilissa on leikkautunut mahdollinen pyyntikuoppa. Hiekkakuopasta törmänreunaa edelleen 60 m pohjoiseen on myös pyyntikuopalta vaikuttava, halkaisijaltaan noin 3 m kokoinen kuoppa ja edelleen noin 30 m kaksi lähekkäistä mahdollista pyyntikuoppaa. Kuoppiin ei tehty koepistoja kuoppien luonteen tai iän arvioimiseksi. Tarkastuksessa varsin pintapuolisesti arvioitu muinaisjäännösalue on noin 110 m pituinen osuus törmän reunaa.
Tämä kohde todetaan vuoden 1987 inventointikertomuksessa (kohde Utajärvi 104 = 142 Niska? maantie-830) kivikautisena löytöpaikkana ja lapinhautakohteena. Tuolloin havaittiin purouoman reunan kuoppa, muttei asuinpaikkaan viittaavaa purouoman hiekkaisessa penkereessä.
Vuoden 2013 inventoinnissa kohde tarkastettiin ja 2011 muinaisjäännösrajauksen ulkopuolelle kaivettiin koepistoja ja pyyntikuoppien sijainti mitattiin GPS-paikantimella. Tiedot pyyntikuopista on merkitty rekisterin alakohteet-välilehdelle. Kohderajauksen eteläpäässä olevan pienen hiekkakuopan reunamilta kerättiin löytöjä hienosta, punertavasta hiekasta.
Kun Oulujoen itäpuolta kulkeva maantie rakennettiin, teki E. Sarasmo vuonna 1950 tarkastuksen alueelle, jossa rakentamisen yhteydessä oli tuhoutunut useita ns. lapinhautoja. Yhdestä kuopasta, joka näyttää sijainneen etelämpänä, Kettulankankaan pyyntikuoppa-alueen eteläosassa, oli löytynyt mm. kourutaltta. Myös tähän kohteeseen (Utanen 2) on liitettävä vuoden 1950 maininnan mukaan kymmenkunta tuhoutunutta kuoppaa, joista osan voi arvioida sijainneen kankaan reunan vaiheilla, metsittyneiden hiekkakuoppien vaiheilla. Sarasmo ehti dokumentoida osan kuopista vuonna 1950. Alkuperäisen kuopan halkaisija lienee ollut noin 2 m, vaikka ne sittemmin olivat sortuessaan laajentuneet aina 8 m laajuisiksi.
On ilmeistä että Utakosken, muinaisen Oulujoen suukosken kohdalla, on ollut mesoliittisen kivikauden lopulla tai sen jälkeen useita asuinpaikkoja jokisuun tai myöhemmän jokivarren rantatörmällä. Alue lienee ollut käytössä myöhemmässä esihistoriallisessa vaiheessa (pyyntikuopat), mahdollisesti historiallisenakin aikana. |
takaisin
Koordinaatit
MV/25265/2023 UTAJÄRVI, MUHOS, Pahkavaara-Utanen-Pyhäselän
sähköasema välisen 400 kV voimajohtolinjan käytävän arkeologinen inventointi 2021. Tutkimusraportti