Paikka on Ouluveden jakokunnan kartan (1824) mukaan kankaan (tiluskuvio n:o 419) keskellä olevan pienen kasken kohdalla. Tämä on seudun korkein kohta. Rajapyykin n:o 35 nimenä on Parkkosenkangas ja sen sanottiin tuolloin olevan sekametsää kasvava kangas. Asiakirjoista löytyy yksi Ouluveden kylässä asunut Parkkonen-niminen henkilö, johon edellä mainitut paikannimet voi yhdistää. Vuoden 1589 maantarkastuskirjan mukaan Ouluvedellä asui itsellinen Olli Parkkoinen vaimonsa ja 3 lapsensa kanssa.
Vuoden 2014 inventoinnin mukaan Parkkosenkangas on mäntymetsäaluetta. Metsän etelään antavalla rinteeellä on havaittavissa noin 6 x 3 metrin kokoinen ja lounas-koillissuuntainen, hieman kehikkomainen ”hahmo”, jonka lounaispäässä on syvä kuoppa. Koko maarakenne on isohkon maakiven kupeessa. Ympäristö on suhteellisen kivikkoista kangasta ja rakenne on lähiympäristössä korkeimmalla kohdalla. Lähimaastoon tehtiin muutamia kairauksia, joissa oli hieman hiiltä heti turpeen alla, mahdollisesti jälkenä kaskikerroksesta. Kyseessä tuskin on tupasija, mutta jokin muu rakennuksen jäännös tämä heikosti erottuva rakenne voi hyvin olla.
Paikalla on luultavasti mäkitupa tai maapirtti.
Luonti: 9.2.2015 Viimeisin muutos: 29.5.2016
Tutkimukset
Petro Pesonen/Museovirasto inventointi 2014
Huomautuksia: Ähtäri. Muinaisjäännösten tarkastuksia s. 52
Luonti: 9.2.2015
Heikki Hämäläinen arkistotutkimus 2010
Huomautuksia: Ks. raportti: Ähtärin kiinteitä muinaisjäännöksiä. Heikki Hämäläinen 2010. Paikalla on käyty v. 2005.
Luonti: 8.2.2022
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.