Anjalan kylän vanha tonttimaa on sijainnut Kymijoen Anjalankosken Koskenaluksen länsirannalla, Kartanomuseon ja pienen Kymijokeen laskevan Pekinojan eteläpuolella.
Anjalan kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1477 Kaakkois-Hämeen tuomiokirjassa. Samassa yhteydessä mainitaan vanhimmat nimeltä tunnetut kyläläiset: Jusse Seppä, Knwtt Anialan ja Madz Holsti. Vuoden 1539 hopeaveroluettelossa kylään on merkitty 11 taloa, jotka olivat muodostuneet 7 kantatilasta. Anjalan kylä kuului samaan jakokuntaan Ummeljoen kylän kanssa, mutta oli vuonna 1539 sekä talo- että koukkuluvultaan suurempi, minkä vuoksi sen oletetaan olevan myös vanhempi. Taloluku vaihteli tämän jälkeen 11 ja 15 välillä, mutta laski 25-vuotisen sodan (1570–1595) seurauksena yhdeksään. Sodan jälkeen taloluku nousi 15, joka vakiintui 1600-luvun maakirjoissa kylän tilaluvuksi. (Oksanen 1981:42.)
Anjalan kylää kuvaavista karttapiirroksista vanhin säilynyt on Erik Bergströmin vuonna 1703 laatima kartta, johon on merkitty Koskenalusjärven rantaan kylän entinen tonttimaa, josta asukkaat muuttivat pois vuonna 1647 tapahtuneen sarkojenvaihdon jälkeen. Karttaselityksessä on maininta: ”Tällä paikalla kerrotaan talonpoikaistilojen aikaisemmin sijainneen, osan väitetään olleen siellä, mihin kartano on nyt rakennettu.” Anjalan kartano on kuitenkin tiettävästi rakennettu peltosaroille, joten sillä paikalla ei ainakaan enää 1620-luvulla ollut taloja. (Oksanen 1981:239-240.)
Vanhan kylätontin alue on edelleen peltona, joka oli tarkastushetkellä sängellä. Pellon pinnassa oli havaittavissa mm. punasavikeramiikkaa, tiilimurskaa ja palanutta savea. |
tillbaka
Pohjois-Kymenlaakson inventointiprojekti (Anjalankoski, Elimäki, Kouvola ja Kuusankoski), Inventointi 2008 Johanna Enqvist