Seikansaari on pieni, vain 65 x 25 metrin kokoinen hiekkasaari Niemisveden pohjoisosassa, lähellä Raatikkasaaren rantaa ja Pemu-järven Niemisveteen yhdistävän Vanhasalmen suuta. Saaressa on kuoppamainen painanne, jonka on avannut op. M. Raikamo. A. Hirsjärvi on syksyllä 1938 merkinnyt muistiin seuraavan, kaivajan kertoman selostuksen haudasta: Haudassa oli kaksi luurankoa, joista toinen oli hyvin kookas. Luut olivat molemmissa melko hyvin säilyneet, mutta vainajilla ei ollut haudassa esineitä. Pienempi luurangaista on hiuksista päätellen kuulunut naiselle. Perimätiedon mukaan kyseessä olisi isonvihan aikainen "sotapäällikön" hauta. Kaivauksen jälkeen hauta oli peitetty.
Saaren nimi johtunee harvinaisesta naisen etunimestä Seikka. Seikka oli mahdollisesti seudun ensimmäisen talon, Pekka Oinoisen talon emäntä. Saari voisi siis olla tämän talon ensimmäisten asukkaiden hautapaikka. Pekka Oinoinen oli Kangasalan Vääksyn rälssimaalla Niemisveden kylässä olevan talon isäntänä 1571-1604 (Hämäläinen 2010).
Vuoden 2014 inventoinnin mukaan saari on matala, korkeintaan alle kaksi metriä veden pinnasta ja sillä kasvaa lähinnä mäntyjä. Saaren eteläkärjen vanhassa männyssä on kalasääsken pesä, minkä vuoksi saarelle saa rantautua vain pesimäkauden ulkopuolella. Saaren etelä- ja pohjoispäät ovat matalampia ja veden syövyttämiä siten, että vain saaren keskiosassa on noin 25 x 20 metrin kokoinen korkeampi, kulumaton tasanne. Saarelle on pystytetty pieni muistokivi kalmiston merkiksi. Hautapainanteet sijaitsevat saaren keskiosan tasanteella. Niitä havaittiin tarkastuksen yhteydessä kahdeksan kappaletta. Painanteista kuusi on jokseenkin koillinen-luode –suuntaisia ja niistä viisi on muistokiven pohjoispuolella, samoin kuin vielä pohjoisempana, jo kuluneella alueella olevat, kaksi lähinnä itä-länsi –suuntaista painannetta. Kaksi koillinen-luode- suuntaisista painanteista muodostaa kaksoispainanteen. Yksi painanteista on muistokivestä etelään ja koillinen-luode –suuntainen. Painanteiden koko on noin 1-1,5 m x 70 cm. Lähelle muistokiveä tehtiin kairaus, josta paljastui palaneen luun palasia. Tämän vuoksi paikalle kaivettiin lapiolla pieni koepisto. Noin 20 cm syvyydelle pinnalta asti maa oli harmaan- ja ruskeankirjavaa luunsekaista likamaata, josta tuli myös keramiikkaa ja kvartseja. Ainakin tasanteen alueella on siis historiallisen ajan kalmiston lisäksi myös esihistoriallinen asuinpaikka. Kahdesta keramiikan palasta toinen on asbestisekoitteinen ja toisessa sekoitteena on punertavaa maasälpää. Palat ovat liian pieniä typologiseen tunnistamiseen, mutta sekoitteiden koostumuksen perusteella varhainen metallikausi näyttää todennäköisimmältä. |
tillbaka
Koordinater
Ähtäri, muinaisjäännösten tarkastuksia, Inventointi 2014 Petro Pesonen