Kohde sijaitsee Repojokeen laskevan Sallijoen itäpuolella olevan Sallivaaran lounaispuolella. Alueen länsipuolella avautuu laaja suoalue, jonka keskellä virtaa Sallijoki. Vaaran alaosa on erittäin loivaa ja siitä pistää etelään matala niemeke, jonka tyviosassa pyyntikuopat ja latomus ovat. Samalla alueella on kämppiä ja näistä hieman itään on poroerotusaita. Vuoden 1993 inventoinnissa pyyntikuoppia löydettiin kaikkiaan 13. Latomus havaittiin aivan jonon länsipäässä.
Vuoden 2013 inventoinnissa alueella havaittiin seitsemän pyyntikuoppaa sekä suorakaiteen muotoinen liesilatomus. Pyyntikuopat sijaitsevat itäkoillis-länsilounaissuuntaisena jonona noin kolmensadan metrin matkalla, ja latomus on pyyntikuoppajonon keskivaiheilla. Halisen inventoinnin mukaan alueella sijaitsee kolmetoista pyyntikuoppaa, ja latomus on aivan pyyntikuoppajonon länsipäässä. Kohteen aikaisempi kuvaus vaikutti siis ristiriitaiselta maastossa havaittavissa oleviin jäännöksiin verrattuna. Ero pyyntikuoppien määrässä johtuu todennäköisesti alueen pienimpien kuoppien eriävistä tulkinnoista. Kohteen pyyntikuopat ovat varsin pieniä ja ne erottuvat heikosti maastossa. Niistä useimmat ovat alle puolen metrin syvyisiä ja halkaisijaltaan alle kolmimetrisiä, joten niiden tunnistaminen luontaisesti syntyneiden, esimerkiksi vanhojen tuulenkaatojen muodostamien kuopanteiden joukosta on vaikeaa; ilmeisesti Halinen on kirjannut kohteen alueelta pyyntikuopiksi hyvinkin vähäisiä painaumia. Tarkastuksen aikana dokumentoitujen kuoppien sijainti kuitenkin täsmäsi aiempaan aluerajaukseen hyvin, joten yleiskäsitys pyyntikuoppajärjestelmän laajuudesta ja suuntautuneisuudesta säilyi ennallaan.
Halisen havaitsema, kohteen aiemmassa kuvauksessa mainittu latomus lienee tuhoutunut, koska sitä ei löytynyt pyyntikuoppajonon länsipään läheltä pitkälliselläkään etsimisellä. Löydetty latomus sijaitsee pyyntikuoppien 3 ja 4 välillä, kohdassa P 7597786 / I 454122. Se on itäkaakko-länsiluodesuuntainen, jokseenkin suorakaiteen muotoinen, kauttaaltaan kivetty ja kooltaan noin 110 cm x 75 cm. Latomuksen kivet ovat kohtalaisen hyvin jäkälöityneet, ja niiden halkaisijat vaihtelevat noin välillä 15 cm – 40 cm. Kookkaimmat latomuksen kivistä ovat muodoltaan laattamaisia. Kivien yläpinnat ovat enimmillään noin viisitoista senttimetriä koholla ympäristöstään, ja latomuksessa on yhdestä kahteen kivikertaa. Selviä kuumuuden aiheuttamia halkeamia kivissä ei ole, joten latomusta lienee käytetty tulisijana vain melko lyhytaikaisesti, jos lainkaan. Yleisolemuksensa perusteella latomus ei vaikuta kovin iäkkäältä; mahdollisesti se on kasattu vasta 1900-luvulla. |
tillbaka
Koordinater
Sallivaara