Kahden asuinpaikan kaivauksista on erilliset raportit.
Espoon Leppävaaran Urheilupuisto nimistä kivikautista asuinpaikkaa tutkittiin alkukesällä 2018 kahden viikon mittaisilla kaivauksilla 122 m2. Kaivaukset toteutettiin osana urheilupuiston liikuntaväylien uudistamista, ja tutkitut alueet tulevat jäämään uusien väylien alle. Kaivauksen tilasi Espoon kaupungin Kaupunkitekniikan keskus.
Kaivausalue jakautui lähes kivettömään länsiosaan ja asutusta vanhemman merenrantavaiheen huuhtoman kivikon luonnehtimaan itäosaan. Saviastioiden ja palaneen luun levinneisyys rajoittui kivettömälle alueelle, mutta iskettyä kvartsia löytyi myös kivikon reuna-alueelta. Löytöalue rajautui kaivausalueen itäpäässä kivikon isompiin maakiviin, joiden itäpuolelta löytöjä ei enää tavattu. Kulttuurikerroksia havaittiin vain suppealla alueella kivettömässä länsiosassa. Tämä likamaa-alue oli heikosti värjäytynyt, mutta suhteellisen selkeärajainen. Palaneet luut löydettiin tämä likamaa-alueen yhteydestä. Likamaa-alueen reunalta havaittiin kaivauksen pohjakerroksessa kaksi syvemmälle jatkuvaa pyöreää likamaa aluetta, jotka tulkittiin paalunsijoiksi. Likamaa-alue ja siihen liittyvät rakenteet on mahdollisesti tulkittavissa asumuksen pohjaksi. Keramiikka-aineisto on niukka ja löydetyt palat pienikokoisia. Suurin osa keramiikan paloista ei mahdollista tarkempaa luokittelua. Aineistossa on kuitenkin erotettavissa nuorakeramiikkaa, jonka palat löytyivät kaikki kaivausalueen länsiosasta likamaa-alueelta ja sen läheisyydestä. Aineistossa on myös orgaanis- ja hiekkasekoitteista keramiikkaa, joka on tyypiltään rinnastettavissa Pyheensillan keramiikkaan. Tutkimuksissa löydettiin myös kaksi Kiukaisten kirveen katkelmaa ja käsihioimia (yksi monisärmäinen hiekkakivihioin).
Espoon Leppävaaran urheilupuistossa sijaitsevaa kivikautista Urheilupuisto 2 nimistä asuinpaikkaa/työ- ja valmistuspaikkaa tutkittiin 100 m2 kahden viikon mittaisilla kaivauksilla. Kohteelta tutkittiin kahdeksan kivettyä kuoppaliettä. Muodoltaan pyöreiden/soikeiden liesien halkaisija oli 1–1,5 metriä ja syvyys mineraalimaan pinnasta 3 –60 cm. Muuten kohde osoittautui vähälöytöiseksi ja ihmistoiminnan synnyttämiä kulttuurikerroksia tavattiin vain niukasti. Suurin osa löydöistä on kvartsia (työstöjätettä), ja muiden löytölajien määrä on vähäinen (keramiikka, kivilaji-iskokset ja-esineiden kappaleet, palanut luu). Asuinpaikan korkeuteen perustuvan rannansiirtymisajoituksen ja vähäisen keramiikka-aineiston perusteella kohde ajoittuu todennäköisesti välille 4500–4000 eaa. Tutkimuksen yhteydessä tehtävien luonnontieteelliset analyysit tulevat tarkentamaan ajoitusta, ja niiden tulokset liitetään raporttiin myöhemmin niiden valmistuttua. |