Tutkimukset liittyivät alueen kaavahankkeeseen. Espoon kaupunginmuseo katsoi tarpeelliseksi tutkia arkeologisin menetelmin ja dokumentoida rakennusalueelle sijoittuva Ukontulenpolun osa. Asemakaavaluonnoksessa ei ole esitetty uudisrakentamista tykkipatterin
111 kohdalle. Tykkipatterin tontille sijoittuvat kaksi osaa on merkitty kiinteäksi muinaisjäännökseksi, yhdystie muuksi kulttuuriperintökohteeksi.
Tutkimuksia suoritettiin edelleen ulkoilutienä käytössä olevan Ukontulenpolun pohjoispäässä.
Polku kulkee pohjois–etelä-suuntaisesti, mutta Sepon koulun rakentaminen on katkaissut sen. Tykkipatteri 111:sta sen on katsottu kulkevan etelään kohti nykyistä Pohjantorin ostoskeskusta. Tutkimukset tehtiin ulkoilualueen ja koulun pihapiirin rajalla, alavalla paikalla.
Jäänteitä yhdystiestä etsittiin koneellisesti arkeologin valvonnassa. Kiveys puhdistettiin esiin ja sen stratigrafiaa tutkittiin lapiota ja pelkkaa käyttäen. Työn eteneminen ja kenttähavainnot
dokumentoitiin sanallisesti, Trimblen R10-tarkkuus gps:llä mittaamalla, valokuvaamalla ja ottamalla dronella kohteesta ortoilmakuva. Tie mallinnettiin DroneDeploy-ohjelmistolla. Tien päältä talteen otetuista nauloista otettiin kuva, mikä on liitetty raportin yhteyteen, mutta löytöjä ei säästetty.
Arkeologisilla tutkimuksissa haluttiin selvittää, kuinka Ukontuulen polun alle peitetty yhdystie on sijainnut koulun alueella. Lisäksi oli tarkoitus selvittää sen säilyneisyyttä, rakennetta ja kokoa. Yhdystie todettiin tuhoutuneeksi aivan koulurakennuksen asfaltoidun pihan osan tuntumassa, jossa koulurakennuksen rakentaminen oli tuhonnut maakerroksia ja pihalle asennettujen leikkitelineiden yhteyteen oli tuotu syviä turvahiekkakerroksia. Vain muutamia kivettyyn tiehen oletettavasti kuuluneita kiviä oli tunnistettavissa tässä kohdin maastoa. Tutkittavan alueen keskiosissa oli paksu täyttöhiekkakerros, joka kuului koulurakennusten eteläpuolella luode–kaakko-suuntaisesti kulkevaan sadevesiviemäriin, ja jonka kaivaminen maahan oli rikkonut tien jäänteet. Sen eteläpuolella paljastui noin 6 metrin pituinen ja 2,5 m leveä pätkä hyvin säilynyttä kivettyä tietä. Päällyskivet olivat siltin ja saven sekaisessa kerroksessa, jonka alla oli kulotettu metsämaa. |
takaisin
Kuvaus
MV/326/05.04.01.00/2019 ESPOO, Tukikohta XXXII, Ukontulenpolku, dokumentointi 2019. Tutkimusraportti.