Koko linja kaivettiin arkeologin seurannassa ja ohjeistuksessa. Kaivu tehtiin kärjestään tasaisella, noin 30–40 cm leveällä kauhalla, ohuita kerroksia poistaen, niin että ojan pohja pysyi koko ajan mahdollisimman siistinä ja selvästi havainnoitavana pintana. Osalla linjaa maapohja oli kuitenkin lohkareista, jonka vuoksi ojanpohjaa oli hankalaa pitää tasaisena. Oja kaivettiin noin 70 cm syväksi.
Tutkimuksen löydöt olivat peräisin sekoittuneista kerroksista, eikä niitä siksi talleteta Kansallismuseon kokoelmiin. Kaikki tutkimuksessa saadut löydöt, jotka on arvioitu olevan 1800-luvulta tai varhaisemmalta ajalta on kuvattuna raportissa, myös myöhempiä löytöjä. Kaivannosta ei tullut esille ehjiä kulttuurikerroksia tai rakenteita, joista analysoitavia näytteitä olisi ollut järkevää ottaa, eikä näytteitä siksi kerätty.
Noin 20–30 cm paksun nurmimullan alainen maa oli sekoittunutta täyttö-/tasausmaata, noin 50–60 cm syvyydelle tai paikoin 70 cm syväksi kaivetun ojan pohjalle asti, koko linjalla. Tasauskerroksessa oli vaihtelevissa suhteissa sekoittuneena multaa, hiekkaa, hietaa ja savea, vaihtelevasti myös heikkoa hiilisyyttä. Useita halkaisijaltaan noin 30–50 cm kiviä oli
myös pois paikoiltaan, täyttökerroksen alaosissa. Kiviä ja niitä ympäröivää maata pysähdyttiin tutkimaan lapiolla kaivaen, mutta rakenteita ei voitu todeta. Ei ole pois suljettua, etteikö kyseessä voisi periaatteessa olla kaapeliojan vieressä, maan peitossa, olevan rakenteen purkukiviäkin, mutta mitään työstöjälkiä tai muuta siihen vahvasti viittaavaa ei kivissä havaittu. |
takaisin
Kuvaus
Hämeenlinnan vanha asemakaava-alue 1000007472, asuinpaikat