Laivakankaan kultakaivoksen toiminta-alueelta merkittävät muinaisjäännöskohteet oli määritelty Nordic Mines AB:n maaliskuussa 2009 esittämän aluekäyttösuunnitelman ja Museovirastossa järjestetyn neuvottelun perusteella. Merkittäviä kohteita oli kaikkiaan yhdeksäntoista.
Muinaisjäännökset pyrittiin merkitsemisessä rajaamaan maastossa selvästi havaittavasti. Rajauksen lähtökohtana käytettiin Timo Jussilan vuonna 2006 alueesta laatiman inventointiraportin tietoja. Osa kohteista oli selvästi erottuvia, erityisesti alueen kaksi jätinkirkkoa, useimmat rakkakuopat ja kookkaimmat röykkiöt. Muutamilla kohteilla ei havaittu mitään sellaista muinaisen ihmisen toiminnasta kertovaa, joka olisi auttanut muinaisjäännöksen rajojen määrittämistä, ja kyseisillä paikoilla pitäydyttiin mahdollisimman tarkasti Jussilan raportissaan esittämissä aluerajauksissa.
Merkinnässä käytettiin punavalkoista muovista merkintänauhaa sekä läpimitaltaan noin tuuman paksuisia teroitettuja puupaaluja, jotka lyötiin lapiolla kiinni maahan tai tuettiin kivirakka-alueilla kivien väliin. Jos kohteen alueella kasvoi puustoa, kiinnitettiin nauha puihin. Merkintänauhat pyrittiin kiinnittämään maksimissaan noin kymmenen metrin välein, jotta yksittäisen nauhan irtoaminen ei vaikeuttaisi kohteen rajojen hahmottamista. Merkitsemisen yhteydessä kirjattiin myös rajatun alueen ääreiskoordinaatit GPS-paikantimesta ja kohteet valokuvattiin digikameralla. Merkinnät ovat löydettävissä maastosta useiden vuosien ajan, mikäli niitä ei maastosta tahallisesti poisteta. Kohteet eivät siis ole vaarassa tuhoutua vahingossa, koska merkitsemisen seurauksena ne havaitaan väistämättä alueelle kohdistuvien maankäyttötoimien yhteydessä.
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.