 |
| Varsinais-Suomi | |
| Naantali | |
| Naantalin kirkko | 200490 |
| Kiinteistötunnus: | 529-2-10-2; |
| Kylä tai kaupunginosa: | VANHAKAUPUNKI 2 |
| Osoite: | Nunnakatu 2 |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Uskonnon harjoittaminen |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Kivikirkko, keskiaikainen. Naantalin poikkeuksellisen suuren kolmilaivaisen kirkkosalin nykyilme on 1960-luvulla tehdystä restauroinnista. Uusitun sisustuksen järjestelyssä on haluttu mukailla luostarivaihetta korostetuin sivulehterein. Kirkon keskiaikaista esineistöä ovat alttarikaappi, jonka pääryhmänä on Neitsyt Marian taivaallinen kruunaus, P. Birgitta ja P. Katariina sekä kotimaista alkuperää oleva krusifiksi, Pietá-ryhmä, kasteallas sekä kirkon länsiosassa seisova korkea sakramenttikaappi. Barokkityylinen saarnastuoli vuodelta 1622 on Henrik Flemingin ja vaimonsa lahjoittama. Muuta 1600-luvun esineistöä ovat hautausvaakunat. Turun seudun lähes kaikissa kirkoissa oleva kaappikello on vuodelta 1878.
Kirkon länsipuolella on Amos Andersonin lahjoittama kirjailijamunkki Jöns Budden muistokivi. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 3.1.2019 |
| Historia |
| Historia |
| Päätös birgittalaisluostarin perustamisesta Suomeen tehtiin vuonna 1439 ja sen lopulliseksi sijoituspaikaksi varmistui vuonna 1443 Ailosten tila Naantalissa. Paikka sai nimen Vallis Gratiae, Armon laakso. Luostari vihittiin käyttöön vuonna 1462 ja se käsitti järjestön sääntöjen mukaan sekä nunnien että munkkien luostarit eli konventit. Sisarkonventin rakennukset olivat kirkonn pohjoispuolella ja veljeskonventin sen länsi- ja eteläpuolella. Kirkko oli kummallekin yhteinen ja sen sisätilan jäsentely kaksi kuorineen ja sivulehtereineen poikkesi tavallisista seurakuntakirkoista. Luostari lakkautettiin vuoden 1544 jälkeen ja viimeinen abbedissa kuoli vuonna 1577. Rakennukset rappeutuivat vähitellen ja vain kirkko jäi jäljelle toimimaan sekä kaupungin että sitä ympäröivän pitäjän seurakuntakirkkona. Kirkko vaurioitui 1600-luvun alkupuolella sattuneessa tulipalossa. 1860-luvulla kirkko uusittiin perusteellisesti, jolloin se mm. holvattiin uudelleen. Länsipäädyn torni on 1790-luvulta ja rakennettu Mikael Piimäsen johdolla. Kirkon restaurointi 1963-65 arkkitehti Olli Kestilä. |
| Luonti: 6.8.2013 |
| Lähteet |
| Olli Kestilä, Naantalin kirkon restaurointi. ARK 5/1965.
Henrik Lilius, Birgittinerkyrkan i Nådendal. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 69, 1969. Henrik Lilius, Naantalin kirkko. Suomen kirkot 6. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1972. Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994. Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. SKS 2007. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 29.5.2008 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Kirkkolaki näytä kirkkolain menettelyt |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Kirkko |
|
||||||||||
| Kuvaus |
| Kivikirkko, keskiaikainen. Naantalin poikkeuksellisen suuren kolmilaivaisen kirkkosalin nykyilme on 1960-luvulla tehdystä restauroinnista. Uusitun sisustuksen järjestelyssä on haluttu mukailla luostarivaihetta korostetuin sivulehterein. Kirkon keskiaikaista esineistöä ovat alttarikaappi, jonka pääryhmänä on Neitsyt Marian taivaallinen kruunaus, P. Birgitta ja P. Katariina sekä kotimaista alkuperää oleva krusifiksi, Pietá-ryhmä, kasteallas sekä kirkon länsiosassa seisova korkea sakramenttikaappi. Barokkityylinen saarnastuoli vuodelta 1622 on Henrik Flemingin ja vaimonsa lahjoittama. Muuta 1600-luvun esineistöä ovat hautausvaakunat. Turun seudun lähes kaikissa kirkoissa oleva kaappikello on vuodelta 1878.
Kirkon länsipuolella on Amos Anderssonin lahjoittama kirjailijamunkki Jöns Budden muistokivi. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Historia |
| Keskiaikainen. Päätös birgittalaisluostarin perustamisesta Suomeen tehtiin vuonna 1439 ja sen lopulliseksi sijoituspaikaksi varmistui vuonna 1443 Ailosten tila Naantalissa. Paikka sai nimen Vallis Gratiae, Armon laakso. Luostari vihittiin käyttöön vuonna 1462 ja se käsitti järjestön sääntöjen mukaan sekä nunnien että munkkien luostarit eli konventit. Sisarkonventin rakennukset olivat kirkonn pohjoispuolella ja veljeskonventin sen länsi- ja eteläpuolella. Kirkko oli kummallekin yhteinen ja sen sisätilan jäsentely kaksi kuorineen ja sivulehtereineen poikkesi tavallisista seurakuntakirkoista. Luostari lakkautettiin vuoden 1544 jälkeen ja viimeinen abbedissa kuoli vuonna 1577. Rakennukset rappeutuivat vähitellen ja vain kirkko jäi jäljelle toimimaan sekä kaupungin että sitä ympäröivän pitäjän seurakuntakirkkona. Kirkko vaurioitui 1600-luvun alkupuolella sattuneessa tulipalossa. 1860-luvulla kirkko uusittiin perusteellisesti, jolloin se mm. holvattiin uudelleen. Länsipäädyn torni on 1790-luvulta ja rakennettu Mikael Piimäsen johdolla. Kirkon restaurointi 1963-65 arkkitehti Olli Kestilä. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Kirkkolaki näytä kirkkolain menettelyt |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
|
||||||||||||||
|
||||||||
|
||||||||
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
 |
| × | ||
| < |
|
> |
Naantalin kirkon holvi- ja seinäpintojen kunnostustyö Restaurointi 2010