Kohde sijaitsee Ounaskosken korkealla rantatöyräällä, Valion meijerin eteläpuolella oleva kivikautinen asuinpaikka. Meijerin asvaltoitu piha ja vanhan tilan rakenteet ovat tuhonneet suuren osan kohteesta. Koekaivauksen 2001 perusteella asuinpaikka jatkuu eteläpuolisella pellolla rannansuuntaisena vyöhykkeenä. Löytöinä on saatu talteen kivilaji- ja kvartsiesineitä, piiesine, kvartsia, piitä ja palanutta luuta. Tutkimuksissa on todettu merkkejä kivikautisen asutuksen kulttuurikerroksesta.
Tutkimuksia on jatkettu maankäyttösuunnitelmien takia 2012 ja 2013. Kenttätutkimuksissa asuinpaikan on todettu olevan melko pahoin muinaisten rantavoimien tuhoama, eikä kiinteitä rakenteita ole juuri havaittu. Tutkimusten perusteella asuinpaikan vanhempi käyttö liittyy ns. Kolpeneen muinaisjärven vaiheeseen. Havaintojen mukaan asuinpaikka on jäänyt tulvan alle ja se on jouduttu hylkäämään. Paikalle on tultu uudestaan ilmeisesti vasta varhaisella metallikaudella, jolloin kohde on ollut jo jokivartta.
Suurin osa löydöistä on joko kvartsia tai palanutta luuta. Löytöaineisto ajoittunee suurimmaksi osaksi myöhäiskivikaudelle, Pöljän keramiikan vaiheeseen, radiohiiliajoitusten mukaan n. 2920–2690 eKr. Osa pintakerrosten löytömateriaalista on varhaiselta metallikaudelta, ajoittuen Lovozeron keramiikan vaiheeseen, noin 2000–1000 eKr. Kohteen löytöjä ovat mm. Pöljän keramiikka, Lovozeron keramiikka, v-porauksellinen meripihkanappi, tuurat, Pyheensillan tyypin nuolenkärjen katkelma, kynsitaltta ja luuesineen katkelmat. Luuaineistosta tunnistettiin majava, saukko, metsäjänis, sorsalinnut, hauki, ahven, harjus, siika, lohikalat, made, lahna ja särkikalat.
Historiallisella ajalla jokiranta on otettu viljelyskäyttöön.
Muinaisjäännöstä tutkittiin varsin mittavin kaivauksin vuosina 2012 ja 2013, joiden tuloksena katsottiin, että alueella vielä olevia ja suurelta osin häiriintyneitä asuinpaikan rippeitä ei enää ole tarvetta suojella. |
tillbaka
Koskenniska, Kaivaus 2013 Petro Pesonen
