Haapajärven kaupungin muinaisjäännösinventointi toteutettiin vuosina 2010–2011 apurahatutkimuksena, jossa yhteistyötahona toimi Haapajärven kotiseutuyhdistys Haapajärvi-Seura.
Inventointiin johtaneita syitä oli useita. Niistä päällimmäisin oli vuoden 1992 kuntainventointa 1992 kohdanneet ongelmat. Sateisen syksyn johdosta monet pellot olivat tuolloin kyntämättä, ja eikä irtolöytöpaikkoja voitu kunnolla tarkastaa. Täydennysinventoinnille oli näin ollen jäänyt tarvetta. Vuosien 2010-2011 inventoinnissa pyrittiin tarkastamaan irtolöytöpaikat uudelleen koko kunnan alueelta.
Arkeologisesti mielenkiintoisen Haapajärvestä tekevät runsas irtolöytöjen määrä sekä mesoliittisella kivikaudella kaupungin läpi virrannut Muinais-Päijänteen lasku-uoma. Lasku-uomaa lähialueiden irtolöytöjä selittävänä tekijänä on esitetty aiemminkin (ks. Koivisto 2005: 4-5). Yksi inventoinnin perimmäisistä tavoitteista olikin uusien kohteiden etsiminen erityisesti muinaisen uoman varrelta nykyisen Kalajoen yläjuoksulta.
Inventoinnin alkuvaiheessa suurin osa Haapajärven kohteista puuttui muinaisjäännösrekisteristä, mistä johtuen kohteiden perustietojen saavutettavuus oli huono. Tutkimuksen tavoitteena oli siksi myös kohdetietojen tarkastaminen ja päivittäminen muinaisjäännösrekisteriin.
Käytännössä inventoinnin mahdollisti inventoijan paikallistuntemus sekä erityisesti Haapajärvi-Seuran ja Helsingin yliopiston humanistisen ja valtiotieteellisen rahaston keväällä 2010 myöntämät apurahat. Inventoinnin esi-, kenttä- ja jälkityöt teki Niko Latvakoski.
Inventoinnissa paikannettiin 13 täysin uutta kohdetta. Lisäksi kuusi kivikautista irtolöytöpaikkaa todettiin asuinpaikoiksi. Kivikautisia kohteita paikannettiin siis yhteensä 12, joista 10 oli asuinpaikkaa ja kaksi irtolöytöpaikkaa). Historiallisia kohteita löytyi viisi. Lisäksi paikannettiin kaksi paikallisten löytämää ajoittamatonta muinaisjäännöstä. Yhteensä tarkastettiin 65 kohdetta.
Koska inventointi painottui esihistorialliseen aikaan, jäivät historiallisen ajan kohteet vähemmälle huomiolle. Haapajärven alueella on kuitenkin lukuisia historiallisen ja modernin ajan kohteita, kuten esimerkiksi rajakiviä, myllyjä, tervahautoja ja uittoon liittyviä rakenteita. Paikallisessa perimätiedossa tunnetaan myös piilopirttejä, leiripaikkoja ja röykkiöitä. Vaikka kaikki tällaiset kohteet eivät olisikaan muinaismuistolain suojaamia kohteita, olisi niiden inventointi paikallisen
identiteetin ja kulttuuriympäristökasvatuksen kannalta varsin tärkeää. |